torstai 21. lokakuuta 2010

lauantai 16. lokakuuta 2010

Kissojen kaupunki. Ja kissanaisten.

Kuinka monta kissaa ehtii tavata Amsterdamissa neljässä päivässä? Monta. Ensinnäkin, kissoja asuu näyteikkunoissa, kaupungin tapojen mukaan.

Oscaria kutittaa.

Toisia taas nukuttaa.





Jotkut kissoista kuljeskelevat turuilla ja toreilla.


Kaulapanta ja verhot sävy sävyyn.



Välillä tapellaan.


Kissoilla on myös oma museo osoitteessa Herengracht 497. Seuraavassa pieni katsaus kiehtoviin kokoelmiin.








Ai minäkö?

Reippaat museonhoitajat työn touhussa.



Muutamat Amsterdamin kissat taas ovat valinneet kommuuniasumisen. Kissalaiva on ankkurissa osoitteessa Singel 38 G. Muutamia laivan asukkaita..






Tämä tyyppi ei tykkää paijaavista naisista.

Kiss taisi kuulla lounastarjoilun alkavan.



Ja lopuksi vielä Rebel, kaupungin kaunotar.

Flaamilaisia öljymaalauksia

Kuvataideopinnoissani olen päässyt syventymään perinteiseen flaamilaiseen öljymaalaustekniikkaan, jossa kuva rakennetaan kerroksittain. Nämä maalaukset ovat vuosilta 2008-09.

Omena. Ensimmäinen flaamilainen maalaukseni.



Asetelman ensimmäinen kerros on maalattu
sepialla öljyn liukastamalle pohjakankaalle.

Seuraava, kylmä "kuunvalokerros".

Ja lopuksi värikerrokset.
Asetelmassa mallina kirpparilta löydetty messinkimalja.



Flaamilainen Hepuli



Ja lopuksi rennompaa suurempaan kokoon, Koivu Soklista.

Metalligrafiikkaa

Grafiikka on ihanaa! Parilla kurssilla olen päässyt sitä kokeilemaan Ateneumissa ja Limingan taidekoululla. Palaan takuuvarmasti tekniikan pariin heti kun vain löydän aikaa. Nämä työt ovat kevään 2009 kurssilta.


Ei nurkissasi sattuisi lojumaan ylimääräistä prässiä?


Tämä muratti kasvaa Louvren edustalla.
Elämäni ensimmäinen muttei viimeinen akvatinta. Ja etsaus.



Poroja Ylläksen Aurinkotuvalla. Etsaus ja kuivaneula.



Pallastunturit, ne minulle niin rakkaat. Näkymä Sammaltunturin juurelta.
Pehmeäpohja ja kuivaneula.



Kärpänen ja rentukka. Etsaus.



Herrani Hepuli. Etsaus.



Päreet. Kuivaneula.


Ja Hirsipintaa Päreiden pariksi. Kuivaneula.

maanantai 11. lokakuuta 2010

Pikkuruisia nuttuja!

Pikkuruiset villanutut ovat ihania kutoa ja valmistuvat nopeasti. Novitan langoista ovat nämäkin ja ohjeet Raverlyn kätköistä. Valmistuisipa itsellekin uusi villatakki parissa illassa parista kerästä..


Alkuperäinen ohje: Nikki Van De Car/Autumn leaves, jota muokkasin reippaasti.
Lankana perinteinen Seiskaveikka.

Keijunmekko kukki tänäkin kesällä pihalla
aivan ihanasti ensimmäisiin pakkasiin saakka.


Ohje: Nikki Van De Car/Maile Sweater.
Lankana Wool ja leppäkerttunapit kirpparipaidasta.

Alhaalta ylös.



The Nuttu! Suosikkiohjeeni 1970-luvulta ja lankakin ihanan pehmeää!
Ohje: Elizabeth Zimmermann/Baby Sweater on Two Needles (February).
Lankana Luxus Cloud ja kookosnapit Juuttiputiikista.


Ja ylhäältä alas.

Junasukkia tuk-tuk

Innostuin kutomaan monta paria pikkuisia junasukkia, suurimman osan Novitan langoista. Kuvien yksiväriset sukat ovat Woolia, kirjavavartiset Nallea ja Nalle Kukkaketoa.

Junasukilla on liikuttava tarina:
"Tämän sukan sydämellisen ja mieleenpainuvan tarinan kertoi meille Eila Turenius neulekoulussa Kaarakan talossa. Alkuperäiset valkoiset sukat ovat Terttu Latvalalla varmassa tallessa. Terttu Latvalan äiti Kerttu Latvala oli matkalla 2 kk ikäisen tyttövauvansa Tuulan kanssa sotaa pakoon alkuvuodesta 1940. Junamatka Vaasasta keskeytyi, kun rata oli poikki pommitusten takia. Junassa oli heitä vastapäätä istunut eläkkeellä oleva käsityönopettaja, jolle tuli sääli pientä vauvaa ilman tossuja. Niinpä hän oli purkanut valkoista käsin neulottua villatakkiaan ja neulonut langasta sukat radan korjaustöiden aikana."


Ohjeen mukaan..


Pienempiä sukkia ohjetta muunnellen.
Nämä sukat osoittautuivat käytössä todella hyviksi.
Varret yltävät polvitaipeisiin saakka
ja sukat pysyvät hyvin jalassa.